"Tekisitkö mulle tosi lämpimän villapaidan?"

Tuosta ystävän lauseesta se kaikki sitten lähti. 

Minulta on kovasti kyselty, mistä inspiraationi tulee ja miten mallini syntyvät. Päätin aloittaa tämän blogin ja kirjoittaa tähän jokaisesta mallistani syntytarinan. Kaikkihan lähti liikkeelle Pakkaskimaran bulky versiosta, kun ystäväni heitti ilmoille tuon yllä olevan lauseen.

Aluksi kerron teille kuitenkin hiukan itsestäni. Päätyöni on talous- ja henkilöstöhallinnon parissa. Oon neulonut aina, välillä enemmän ja välillä vähemmän, mutta aina joku projekti on ollut kesken. En ole tainnut ikinä tehdä yhtään neuletta siten, että olisin suoraan sen ohjeesta neulonut. Aina on pitänyt pikkuisen päästä soveltamaan. Tämä ei johdu siitä, etten olisi malleista tykännyt, vaan siitä, että olen halunnut aina neuloa jotain omaperäistä. Kun taito neulomiseen kehittyi, aloin tekemään neuleita puhtaasi omasta päästä. Ruutupaperille piirsin mallin ja sitä mukaan neuloin. Näin sain uniikkeja neuleita luotua. Multa on monesti pyydetty ohjetta neulomuksiini, mutta Pakkaskimara on ensimmäinen, johon ohjeen olen julkaissut. Myös muut käsityöt on aina ollut lähellä sydäntä. Olen ommellut, tehnyt tiffanytöitä, nyplännyt, virkannut, tehnyt silkkinauhakirjontaa, maalannut öljyväreillä ja paljon muuta. Kun sitten lupauduin ystävälleni neulomaan tuon tosi lämpimän villapaidan, en vielä silloinkaan ollut päättänyt, että tästä alkaa minun neulesuunnittelijan taival.

Sitten Pakkaskimaran suunniteluun. Langaksi päätin valita Istexin Alafosslopin, joka on tosi lämmin 100 %:nen islannin villa. Lankoja voi ostaa esimerkiksi Kärkkäiseltä tai Adlibrikseltä. Nimet avaavat suosittelulinkit. (Lankana ei ole pakko käyttää juuri Alafosslopia vaan voit valita minkä tahansa bulky vahvuisen langan ja täsmätä neuletiheyden puikkokokoja vaihtamalla ohjeen mukaiseen, jotta saat oikean kokoisen neuleen.) Värit oli ystäväni itse valinnut. Pääväriksi hän halusi valkoisen ja tehosteväreiksi harmaata ja hiukan mustaa. Näistä lähdin sitten sommittelemaan väritasapainoa ja päädyin aloittamaan helman vaalean harmaalla. Ajatuksena minulla oli saada aikaan jotain talveen ja paukkupakkasiin liittyvää. Helmaan päädyin tekemään roikkuvia jääpuikkoja ja koska pääväriksi haluttiin valkoinen, valitsin sen miehustaan. Myös hihansuihin halusin samat jääpuikot, mitä helmassa oli, että kuvion tasapaino säilyisi ja samat kuviot ylösalaisin päätyi myös miehustan- ja hihojen yläosiin. Kaarrokkeeseen halusin jotain yhtenäistä tumman ja vaalean kuviointia ja päädyin tumman harmaaseen pohjaväriin. Kaarrokkeen yläosan ja kauluksen halusin valkoiseksi, jotta se säilyisi neuleen päävärinä. 

Olin pikkusen aiemmin aloittanut Näpertelytöitä instagram tilini ja julkaisin sinne kuvia villapaidan etenemisestä. Seuraajia ei vielä ollut vallan mahdottomasti, mutta silti viesti oli selkeä: tätä neuletta tahtoo neuloa myös muut. Sitten alkoikin se minulle haastavin vaihe; neuleen nimen keksiminen. Mulla on onneksi sisko, joka on keksinyt suurimpaan osaan neuleitani nimet, hän on kyllä pelastus aina tässä kohtaa luomisprosessiani. Neuleesta tuli Pakkaskimara ja se on ollut kestosuosikki malleistani. 

Kiitos kun luit tämän ensimmäisen blogipostaukseni tänne saakka. Seuraavassa postauksessa kerron Sydänkäärön tarinan.